lauantai 30. maaliskuuta 2013

Farkkuliivissä

Lyhyt farkkuliivi

Tiedättekös mitä? Nämä mun "vahinkohiukset" on oikeastaan aika kivat. En tosin ole ihan varma, mitä mieltä olen noista pinkinpunaisista raidoista, mutta noin muuten nämähän on trendikkäästi liukuvärjätyt - aivan sattumalta! Heh, joo... näin ainakin uskottelen itselleni. Olen tässä pääsiäisenä kovasti viihtynyt wanhassa farkkuliivissäni, jota en oikein ole osannut aiemmin käyttää. Olen vaan nyt iskenyt sen milloin minkäkin asun kaveriksi ja mieltynyt siihen kovastikin. Eilen se oli ylläni oranssin pitkähihaisen t-paidan päällä ja näytti kovin oudolta, mutta jotenkin silti kivaltakin. Kaveriksi sopi jollain oudolla tavalla äitini aikoinaan Marokosta ostama kaulakoru, jota olenkin innokkaasti yhdistellyt vaikka mihin viimeaikoina, vaikka en sitä ensin osannut käyttää ollenkaan. Tänään heitin farkkuliivin antamaan vähän asennetta/ryhtiä/jotain muuta erääseen liehuvahelmaiseen kukkapuserooni, jossa on ihan piskuiset hihat. Kummankin asun alaosana toimi tummahkot, siniset farkut. Jos kehtaisin, voisin ehkä ottaa joskus jotain epämääräisiä asukuvia ihan jalustan kanssa...

Kuinkas ihmisillä pääsiäinen sujuu? Itse olen aivan sekaisin kun luvassa on vieläkin 2 lomapäivää, eikä moista putkea ole ollut päällä sitten joulun! Ainakin univelkoja on tässä tullut kuittailtua oikein kunnolla (nukuin to-pe yönä 11h ja viime yönä 8h + päivällä 1h päiväunet) ja se tuntuu erittäin hyvältä. Suklaamunista vedin överit jo tuossa torstain ja perjantain aikana ja luulen, että nyt mennään sitten tämän Pääsiäisen jälkeen aika kevyellä linjalla... Tosin tänään ei ole kyllä ruoka juuri maistunut - söin aamulla pari leipää ja jogurtin, päivällä lasillisen vadelmakeittoa ja illalla kupillisen kasvissosekeittoa. Sain kämppääkin vähän siivottua ja pyykkiä pestyä! Loppu illaksi on ohjelmassa suihkussa käynti, pari kuppia teetä ja rentoa oleilua. 

Vielä on muuten hieman aikaa osallistua L'Oreal Paris Telescopic -mascaran arvontaan! JA First Class Ticket -blogista löytyy myös arvonta, jossa palkintona kosketusnäytöllinen rannekello, käykäähän katsomassa!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Canon EOS 600D

Uusi rakkaimpani saapui tänään postissa...

Ja tietenkin ensimmäisenä testasin sitä kuvaamalla tulilatvaani...

maanantai 25. maaliskuuta 2013

L'Oreal Paris -arvonta

L'Oreal Paris Telescopic -mascara

No niin, olin lupaillut jotain arvontaa, joten tässäpä tulee! Tällä kertaa arvottavana on lyhyesti ja yksinkertaisesti MUSTA L'Oreal Paris Telescopic -maskara, oma (ja äitini) tämän hetkinen suosikkimascara, joka jotenkin onnistui tähän saakka jumaloimani Lancomen Hypnosen syrjäyttämään. Asiassa auttoi toki myös hinta, jota tällä mascaralla on normaalisti piirun verran alle 20 euroa. Mascarassa on ohut, jonkin verran joustava varsi ja kumiset harjakset - jotain, mitä olen aina inhonnut. En kuitenkaan ole saanut vielä koskaan millään toisella mascaralla niin hyvin eroteltuja ripsiä, kuin mitä tällä - ja minä inhoan "klönttiripsiä" suurella tunteella. Käytän normaalisti tätä itse 1 kerroksen näin päiväsaikaan ja ripsari kestää helposti suttaantumatta koko päivän. Arvostan!

Jos siis olet kiinnostunut voittamaan itsellesi tämän ripsivärin, niin kommentoi alle jotain (ja keksi itsellesi jokin nimimerkki, jos et ole rekisteröitynyt), vaikkapa, että millainen on unelmiesi ripsiväri?

Aikaa osallistua sinulla on 31.3. klo 23:59 saakka! Eli kuukauden loppuun.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Yhden päivän viikonloppu

Olen onnistuneesti änkenyt tähän päivään kaiken sen, mitä en ole ennättänyt viikolla tehdä. Olin nimittäin eilenkin töissä, koska yritämme saada rutistettua yhden verkkokaupan uuteen osoitteeseen pääsiäiseen mennessä (ja taidamme ehkä siinä onnistuakin) ja näin ollen sain tyytyä tällä viikolla vain yhden päivän viikonloppuun. Se ei kuitenkaan haittaa, koska ensi viikonloppu onkin sitten jo mini loma - neljä päivää.

Kävimme Miken kanssa tänään Koskikeskuksessa, ensin syömässä La Mammassa, joka on edelleen ehkä suosikkipaikkamme Tampereella ihan vaan sen takia, että siellä pizzassa on todellakin hinta kohdallaan ja laatu mitä mainioin. Hyväntuulinen työntekijä meidät muistikin ja tervehti hymyssä suin, kummastellen kun ei ole meitä hetkeen nähnytkään. Sanoin, että kävimme ehkä kuukausi tai kaksi sitten, mutta paikalla oli joku toinen rahastamassa... tosin, nyt kun ajattelen, on siitä ehkä kauemmankin aikaa... Tässä on viime viikot lentäneet ohi niin nopeasti, että en oikein aina pysy kärryillä. Vastahan tässä oli joulu?

 Espanjalaisia klementiinejä on tullut syötyä oikein urakalla...

Ruuan ja koiran eväiden hankkkimisen jälkeen suuntasimme kukin tahoillemme metsästämään jotain pientä kivaa. Minäpä kirmasin ensimmäisenä Skopunkteniin katsomaan löytyisikö jotain "välikauden kenkiä", kun kenkäni ovat lähinnä joko talvisaappaita tai ballerina-tyyppisiä kesäkenkiä. Bongasin kaupan hieman kalliimpien kenkien joukosta heti ovesta kuljettuani kutsuvan näköiset vaaleanruskeat (beiget?) pienellä varrella varustetut tennari-tyyppiset kengät, jotka näyttivät nahkaisilta, mutta eivät tietenkään n. 35 euron hintaan sitä olekaan ja hyvä niin. Sovitin kenkiä ja ne tuntuivat mukavan pehmeiltä jalassa, joten päätin ostaa ne ja jättää ne suoraan jalkaan. Kivat kivat kivat ja näyttivät hyvältä päälläni olleen vaalean kevättakkini kanssa + Miken minulle joskus Usasta hankkiman vaaleanruskean laukun kanssa. En tietenkään oivaltanut vielä ottaa noista kengistä mitään kuvaa... Olen muuten edelleen positiivisesti yllättynyt, mitä tulee syksyllä Skopunktenista ostamiini tummanruskeisiin keinonahkaisiin talvikenkiin. Ne ovat olleet yhdet parhaista omistamistani kengistä, vaikka maksoin niistä alle 40 euroa! Ne ovat huippu mukavat jalassa ja sopivan lämpimätkin + olen käyttänyt niitä melkein joka päivä koko talven, eivätkä ne ole menneet miksikään. Jopa loskamössössä ovat jalkani pysyneet kuivana... ihmeellistä. Saa nähdä, kauanko kengät vielä kestävät, mutta ovat ne kyllä hyvin palvelleeet. Luinkin muuten jostain, että kenkien (kuten kuulemma rintaliivienkin) pitäisi antaa levätä joka toinen päivä... mutta mitenköhän sitä malttaisi antaa kumpaistenkaan hyvin levätä, jos niihin oikein tykästyy..?

Chocomania

Sen jälkeen kipaisin hakemassa Lindexiltä sukkia, mitään muuta en jaksanut edes jäädä katselemaan. Sitten käväisin The Body Shopissa, josta halusin vain jotain hyvältä tuoksuvaa - ja kävelin ulos Chocomania-öljyn kanssa. Kyseessä on aivan mielettömältä tuoksuva öljy, jota voi kaupassa olleen tekstin mukaan käyttää myös kasvoille ja hiuksiinkin... Ehkä tätä voisi uskaltaa kokeilla hieman latvoihin? Kasvoille en nyt kyllä laita mitään öljyä, ovat olleet todella rasvaiset viimeiset 2 viikkoa muun kropan kuivuessa korpuksi... taitaa olla hormonit vähän sekaisin? Kokeilin öljyä jo käsivarsiini ja kyynerpääni ainakin pehmenivät sekunnissa! Iho näyttää todella hyvältä ja tuntuu pehmeältä, mutta kyllä tuokin öljy hieman öljyisen pinnan iholle jättää, ei siitä pääse mihinkään. Tuoksu on aivan ihana!

Lainasin täksi päiväksi töistä kameraa, mutta en tietenkään uskalla tehdä sen kanssa oikein mitään, etten vaan riko sitä. Kaksi ylläolevaa kuvaa on kuitenkin sillä otettu ja täytyy sanoa, että etenkin tuossa chocomania-kuvassa kameran laadukkuuden kyllä huomaa, verrattuna omaan wanhaan digikameraani! Näkyy jopa tuo pöydällä oleva pölykin...

Nyt aion viettää loppu illan lähinnä juoden teetä ja nauttien tekemättömyydestä...

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Rouva Weasley

Laatukuva aamulla kylppärissä

Miken kommentti "blondatusta" punapäätukasta: "You look like a Weasley!" - eli Harry Potter -referenssi punaiseksi muuttuneesta kuontalostani. Yllättävän moni on kuitenkin kommentoinut, että hiukset sopivat minulle "älyttömän hyvin". Täytyy kyllä sanoa, että ihoni näyttää taas ihan erilaiselta. Tarkoitukseni oli tosiaan hakeutua sinne kylmään vaaleanruskeaan, mutta ehkä hakeudun sinne hieman hitaammin, sillä tämä epämääräinen värihässäkkä onkin oikeastaan ihan kiva. Punapinkkinä sieltä täältä esiintunkevat raidat ovat oikeastaan (omaan silmääni) aika cool...

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kevään varma merkki = hiuskriisi

Hiuskriisi

En taida olla ainut bloggaaja, jolla näin kevään korvilla on hieman hiuskriisin poikasta vaivanaan... Itselläni se äityi blondia juurikasvua (ehkä 1,5cm) tuijoteltuani sen verran pahaksi, että oli pakko saada tukasta vaaleampi nyt ja heti. Fiksu olisi tietysti oikeasti odottanut 6.4. saakka ja mennyt kampaajalle, mutta minä ostin 2 pakettia platinablondia ja lykkäsin ne melkein mustaan tukkaan jännityksellä... Lopputulos oli kutakuinkin sitä, mitä osasin epäilläkin. Näytän syntyneeni punapäänä (luonnollinen lämmin punaoranssi väri) ja iskeneeni joukkoon kirkkaamman punaisia raitoja + jostain ilmestyneet punaiset latvat... Nuo punaiset raidat eivät sitten näemmä lähde edes blondaamalla. Niihin ei myöskään tartu mikään väri. Fantastista. 

Noh, voi olla niin, että koitan lykätä kampaamoaikaani tuonne huhtikuun puolivälin paikkeille tai hieman sen jälkeen ja sitten käydä ihan oikeasti raidoittamassa päätäni vähän tasaisempaan suuntaan. Sitä ennen... noh, en tiedä. Haaveissa oli siirtyä kylmään vaaleanruskeaan tästä, lähelle normaalin juurikasvuni väriä. Sitähän kaikki nykyään haluavat. Sitä luonnollista tukkaa. Minäkin sen haluan, koska olen kyllästynyt värjäämiseen ja jatkuvaan juurikasvun tuijotteluun. Päätin, että otan riskin ja koitan poistaa väriä kotona, koska hiukseni ovat hyväkuntoiset. Ihme kyllä tuo vaalennus ei sitä juurikaan muuttanut, mitä nyt jonkin verran latvoista, mutta luulisin saavani tämän ongelman ratkaistua muutamalla tehohoidolla ja mahdollisesti jollain ruskean sävyllä - ongelmana on vaan nyt se, että mistä löydän tarpeeksi kylmän ja tarpeeksi vaalean ruskean..? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Kahden ihmisen (Mike auttoi) vaalennusoperaation jälkeen päätin palkita meidät ahertajat kaakaolla kera vaahtokarkkien, Amerikan tapaan...

Kaakaota ja minivaahtokarkkeja

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Amerikkalaisen kanssa


Kuten tässä on tullut jo "muutamaan" kertaan mainittua, on elämä tässä pikkuhiljaa työllistyessä muuttunut aika paljon kiireellisemmäksi. Herään aamulla klo 6, kotona olen n. 16:30 ja Mike puolestaan onkin usein töissä ilta ysiin ja sitten minä jo rojahdan sänkyyn viimeistään klo 23. Arkisin meille ei jää juuri yleensä yhteistä aikaa muuta kuin ehkä leffan verran, jos jaksan pitää silmiäni auki. Olimmekin sopineet jo alkuviikosta, että kun perjantaina tulee Miken palkka, niin lähdetään vähän "humputtelemaan", kun nyt on sen verran rahaa, että uskallamme ehkä hengittää. Suuntasimme siis yhdessä tsekkaamaan yhtä taidetarvikekauppaa, joka sitten olikin sulkenut ovensa jo kahdelta, mitä me emme osanneet aavistaakkaan lähtiessämme puoli neljän aikaan matkaan. Olimme tietysti myös henkisesti jenkkimeinigissä, emmekä tajunneet, että mikään menisi kiinni niin aikaisin - edes lauantaina.

Painelimme sitten pitemmittä puheita Pancho Villaan syömään, koska Miken teki mieli quesadilloja. Me ollaan työporukalla käyty yleensä kerran kuussa Panchossa, kun sellainen löytyy melko läheltä meidän työpaikkaa ja olen tottunut tilaamaan juustohampparin lohkoperunoilla (kun en hirveästi meksikon eväistä välitä). Syönnin jälkeen Miken teki kuitenkin mieli jäätelöä ja tuumin, että aika kalliit jätskit Panchossa, joten eiköhän mennä muualle. Noh, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ei me sitten ihan halvalla päästy muuallakaan... Kävimme nimittäin Sokoksen jäätelökahvilassa ja Mike ylipuhui mut tilaamaan Minttusuklaa Pingviinin... Sain syötyä siitä reilun puolet ja voin kertoa, että ei tee jätskiä mieli varmaan pariin kuukauteen tuon jälkeen! Herkullistahan se oli, mutta jatkossa laitamme kyllä annoksen puoliksi...

Miken kuulumisia kysellään aina välillä, joten valotanpa niitä nyt tässä samalla. Kuten (kai) kaikki varmasti jo tietävät, Mike on ollut osa-aikatöissä ruokakaupassa elokuusta 2012 saakka. Hän teki maahanmuuttajakoulutuksen yhteydessä kyseissä kaupassa harjoittelun, mutta koska kaupan tädit ja sedät niin arvostivat hänen työskentelyään, hänet pyydettiin jäämään osa-aikaiseksi äitiysloman/hoitovapaan/tms sijaiseksi. Alunperin 18h/vko on muuttunut lähinnä 25h/viikko ja hommia on riittänyt ihan mukavasti. Mikehän työskenteli Usassa hyllyttäjästä tiensä kaupan pikkupomoksi muutaman vuoden aikana ja on nykyiseen työtehtäväänsä "ylikokenut". Aloittaessaan Mikellä oli kuitenkin vain n. 4-5kk kielenopiskelua takana, joten hyllyttämisestähän se oli täälläkin aloitettava. Nykyään herran löytää kuitenkin usein myös kassalta hurmaamassa mummeleita...



Mike lopetti maahanmuuttajakoulutuksensa hieman kesken, muistaakseni syyskuussa. Koulutus olisi jatkunut marraskuulle saakka, mutta töitä tarjottiin reippaasti ja koulustakin ilmoitettiin, että turhaa Mike siellä notkuu, kun ei heillä ole hänelle enää mitään opetettavaa. Olenkin jatkuvasti yllättynyt siitä, miten Mike puhuu suomea niin käsittämättömän hyvin. Ei ikinä uskoisi, että hän vasta hieman reilu vuosi sitten aloitti sen opiskelun. Hän pystyy keskustelemaan lähes normaalisti vanhempieni kanssa ja tekemään asiakaspalvelutyötä. Minä taas puolestani en osaa Mikelle puhua suomea juurikaan, kun olen niin tottunut vuosien varrella puhumaan englantia ja niinpä suomen puhuminen tuntuu jotenkin todella utopistiselta.



Mike on hakenut tänne Tampereelle ammattikorkeaan opiskelemaan tähtäimessään pelisuunnittelu ja siihen liittyvä kuvataidepuoli. Mike on todella hyvä piirtäjä ja uskon, että hän olisi tuolla alalla aivan elementissään. (Klikkaa skannattuja piirrustuksia isommaksi, ne ovat sen arvoisia!) 


Mikäli Mike pääsee kouluun, aloittaa hän siellä ensi syksynä. Pidämme sormia ja varpaita ristissä, mutta kouluun on varmasti paljon tunkua - etenkin kun siellä opetuskielenä on englanti. Mikäli itse voisin vielä opiskella, hakeutuisin mielelläni mukaan, koska ala on mielettömän mielenkiintoinen - mutta minulta kyllä puuttuu tämä taiteellinen lahjakkuus, mitä tulee piirtämiseen. Etenkin tuo sammakko on yksi suosikeistani. Se on niin suloinen - ja niin sammakko!


Olen kyllä niin ylpeä Mikestä! Hän on todella kunnianhimoinen, ahkera ja lahjakas ja uskon, että hän pääsee vielä pitkälle elämässään. Toivottavasti hän pääsee kouluun hankkimaan itselleen unelmiensa ammatin, sillä sen hän on todella ansainnut! Mies menee aivan hukkaan tuolla ruokakaupan hyllyjen välissä seikkaillessaan... Hyvin hän on kaiken kaikkiaan Suomeen sopeutunut. Sitä odotettua "kulttuurishokkia" ei ole tullut vieläkään, mutta välillä hän kaipaa tiettyjä amerikkalaisia ruokia, ystäviään ja perhettäänkin, sekä autoilua. Mike pitää Suomessa siitä, että täällä elämä on tavallaan reilumpaa. Kuka tahansa pystyy opiskelemaan mitä tahansa, jos hieman paneutuu asiaansa. Julkkikset eivät ole juuri taviksia kummempia. Ketään ei palvota jumalan tavoin, vaikka he näyttäytyisivätkin tv:ssä tai elokuvissa. Ruoka on aidompaa ja terveellisempää. Julkinen liikenne on toimivampaa ja siistimpää. Onhan sitä toki negatiivisempiakin juttuja, kuten satunnaiset ennakkoluuloiset ihmiset, elämisen kallis hinta, vaikeus päästä lääkärille ja saada sieltä vielä oikea diagnoosikin + sairaslomaa (tosin Usasssa lääkäröinnistä saa maksaa itsensä kipeäksi), kauppojen lyhyet aukioloajat ja alennusmyyntien puute... Usassa kun noita alennusmyyntejä oli harva se päivä.


Kaikessa on aina puolensa. On hyvin todennäköistä, että joskus Miken koulun loputtua vielä suuntaamme nokkamme kohti länttä, mutta todennäköisesti emme Iso-Britanniaa tai Irlantia kauemmas. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä! Nyt minä keskityn ansaitsemaan meille rahaa ja Mike keskittyy taiteeseen ja yritämme jossain vaiheessa saada muutettua hieman isompaan asuntoon, jotta Mike saa itselleen oman työhuoneen, minne levittäytyä... Koko muu asuntohan on tunnetusti sitä vaimon valtakuntaa... ;)

Hyvää viikonlopun loppua kaikille!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kuva = > tuhat sanaa

Tänään töissä fiilis oli kutakuinkin tätä kuvaa vastaava.
Huom. Duckface Jennin tapaan.

Tuntuu siltä, että tässä pitäisi opetella jakautumaan vähintäänkin kolmeksi, että saisin kaikki työni tehtyä siinä ajassa, missä haluaisin ne tehdä. 8h/päivä ei riitä, kun hommaa olisi vähintään 12h päivään... Ilman itsensäjohtamistaitoa ja priorisointikykyä tästä ei tulisi yhtään mitään. Rautaisia hermojakin kaivataan, tosin kyllä siellä töissä itse kultakin pääsee ärräpäitä tässä hötäkän keskellä. 

En tiedä, yrittäisinkö vielä tulevina viikkoina japanin tunneille niinä torstaina, jolloin Mike ei ole iltavuorossa, vai pitäisikö luovuttaa. Tänään jäi toinen perättäinen torstai väliin, koska en yksinkertaisesti ennättänyt lähtemään tunnille. Harmittaa. Yritän opiskella kotona.

Yritän tässä laskeskella, josko pystyisin tilaamaan jokusen vaatteen jostakin tai ainakin käydä ostamassa parit sukkikset ja sen sellaiset, sekä kasan sukkia, sillä olen nyt kuukausi tolkulla kytännyt, että josko jo kohta saisi jotain uutta, enkä millään malttaisi enää odottaa..!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Joskus on hyviäkin tyyppejä...

Työkaveri toi mulle lasten nalle-yövalon, kun oikein otti pannuun... Mutta maailmassa on muitakin hyviä tyyppejä. Lisäksi allekirjoitin tänään työsopparini!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Susihämähäkki



Meillä vipelsi tänään töissä tällainen "pikkuhämis", joka paljastui susihämähäkiksi, joka kuuluu juoksuhämähäkkeihin. En tiennytkään, että jotkut hämähäkit juoksevat saaliinsa perässä väsyttäen ne kuoliaaksi - tai ainakin puolikuoliaaksi. Puolikuoliaaksi tässä tunnen itsenikin ollessani valmis untenmaille klo 21:30...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vapaapäivä







Pitkästä aikaa oli kiva eilen käydä kahdestaan (Miken kanssa) kaupungilla ja viettää aikaa yhdessä! Kävimme useammassakin paikassa katselemassa piirrustustarvikkeita (joita myös hankimme) ja söimme wrapit Mäkkärissä... Perusjuttua, mutta emme ole oikein varsinaisesti tehneet mitään yhdessä pitkään aikaan, joten tämä oli mukavaa vaihtelua.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Aurinkoa


Teen nykyään töissä 8h päivää, mikä tarkoittaa sitä, että klo 17 alkavalle japanintunnille tuntuu olevan mahdotonta ehtiä torstaisin. Olen kotona aikaisintaan 16:20 (vaikka neuvottelinkin työkaverilta autokyydit töihin ja takaisin lupautumalla maksamaan osan bensasta) ja japanintuntia varten pitäisi kotoa lähteä viimeistään 16:45. Tänään jätin suosiolla välistä ja nautin sen sijaan aurinkoisessa säässä lenkkeilystä koiran kanssa n. 20 min päivän päätteeksi.

Töissä oli kiirettä ja hermoja raastavia tilanteita, mutta huomenna on luvassa ravintolalounas työporukalla, mikä onkin mukavaa erittäin raskaan viikon jälkeen.

Tekisi kovasti mieli jo tilata sitä sun tätä erinäisistä nettikaupoista, mutta vielä kuukauden loppuun pitäisi jaksaa toden teolla venyttää penniä... Tosin viikonloppuna voisi olla ihan kiva käydä Miken kanssa jossain...

Nyt aion nauttia kupin teetä ja ehkä jopa myöhäiset päiväunet... Olen ihan poikki!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Mikä vuodenaika?

Viimeksi höpisin jo jotain keväästä, mutta en kyllä nyt oikein ole varma, mikä vuodenaika on kyseessä. Yhtenä päivänä tupsahtaa pihaan 15 cm uutta lunta ja pakkanen paukkuu parissa kympissä, kun edellisenä päivänä on tullut tuijoteltua sulaa asfalttia auringonpaisteessa... Kotiin alkaa hiipimään mainoksia kevät- ja kesävaatteista, lehdet pursuavat kevään meikkivinkkejä, huolettomia hiuksia ja rimpsumekkoja. Aika utopistinen tunnelma litkiä aamun teekuppia katsellen sandaalien kuvia samalla kun ulkona sataa jäähileitä.

Ostin hiljattain uuden Costume-lehden, kuten tapanani on, sen ollessa alennuksessa (nyt se oli 3,90€). Olivia ja Costume ovatkin ainoat suomalaiset lehdet, joita ostan silloin tällöin, äidiltä puolestaan saan usein sisustuslehtiä luettavakseni. Olen kovasti pitänyt molemmista ja Oliviaakin olen seurannut sen ensinumerosta lähtien, vaikka silloin olin vielä aika kaukana siitä kolmekymppisestä, jolle lehti itseään markkinoi. Uusi Costume kertoi kuitenkin jotain kevään ja kesän tulevista trendeistä, joita tutkin mielenkiinnolla, kunnes tajusin, että en edelleenkään tiedä, mitä päälleni laittaisin.

Ysäri Hip Hop on kuulemma inspiroinut tulevaa muotia sen verran, että kauppoihin on tulossa lappuhaalareita, metallinhohtoa, tuubitoppeja ja logoja... Kivaa. Siis kaikkea, mitä en voi sietää. Metallinhohto nyt on ihan jees, hyvällä maulla... mutta yh. Lappuhaalarit olivat ehkä kivat silloin joskus 6-vuotiaana ja jos totta puhutaan, mielestäni sekin on liian vanha moisia käyttämään.


Petyin nyt kyllä sinänsä tähän uusimpaan Costumeen... Kyllähän lehdestä löytyi kaikki se, mistä kannessa puhuttiinkin, mutta nyt jäi kyllä harhaanjohtavan mainonnan maku suuhun sinänsä, että moni juttu, joka oli lähinnä pieni maininta lehdessä, oli nostettu kanteen ikään kuin suurenakin otsikkona. Mutta, kaikesta ei voi syyttää lehteä. Kevään ja kesän vaateideat eivät vaan suurilta osin jaksaneet sykähdyttää laisinkaan. Muistan 90-luvun pukeutumisen sen verran hyvin, että en halua siihen palata takaisin, kiitos vaan. Pilottitakit saavat myös osaltani jäädä kaupan henkareille.

Olen viime aikoina selannut enemmän muotijuttuja netistä ja lehdistä, kuin mitä ehkä ikinä. Haluaisin jotenkin uudistaa tyyliäni (tai kenties hankkia sellaisen), mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. En ilmeisestikkään ole luontaisesti hyvä yhdistelmään erilaisia vaatteita ja asusteita - toisin kuten esim. äitini, jolla tosin on ollut aika paljon reippaammin aikaa muodostaa oma tyyli, kuin mitä itselläni. Kotikin kaipaisi jotain uudistusta... Tuntuu, että nykyisin aika ei riitä mihinkään! Eivätkä ne rahatkaan kyllä. 

Onneksi voin vielä hetken rauhoittua, sillä ulos vilkaiseminen kertoo, että se kevät taitaa vielä olla aika kaukana...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Jossain edessäpäin

Kevät on muutoksen aikaa. Melko tarkkaan kolme vuotta sitten kirjoitin edellisen blogini ensimmäisen postauksen. Moni asia on kuitenkin kolmessa vuodessa muuttunut ja katsoin, että nyt on aika muuttaa taas blogiakin, sekä nimeä, että osoitetta. Vanha blogi jää vielä joksikin aikaa luettavaksi, ehkä kuukaudeksi tai pariksi. Uuden blogin myötä kyselen samalla myös hieman, mistä haluaisitte lukea? 

Viimeiset kolmisen viikkoa olen viettänyt enemmän tai vähemmän sairaana, mistä johtuikin tuo melko pitkä tauontapainen bloggaamisesta. Ensin vietin suunnilleen viikon vaakatasossa, sitten vietin viikon töissä yskiskellen, sitten vietinkin taas viikon pedissä... Että sellaista. Onnistuin saamaan mini-influenssan, poskiontelontulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen samaan kasaan, mikä ehkä selittää sen, että esim. viime viikolla en juuri erottanut päätä hännästä. Lisäksi olen käyttänyt karkealta arviolta pari sataa euroa lääkäri- ja lääkekuluihin...


Tällä viikolla ollaan taas palailemassa normaaleihin kuvioihin, tosin Mike on nyt sitten vuorostaan sairaslomalla torstaihin saakka... Mutta, kaippa tämä tästä. Saan huomenna uuden työkaverin ja harjoitteluakin on enää pari viikkoa jäljellä, minkä jälkeen alkaa se palkallinen aherrus! Sitä myötä alkanee tämä arkikin hieman piristyä... Suunnitelmissa on ainakin satunnaisia leffareissuja, jokunen kahvilassa istuskelu ja koirallekin kaivattaisiin jotain uutta takkia - oman vaatevaraston päivittämisestä puhumattakaan.

Nyt on kuitenkin aika aloittaa alusta monellakin tapaa, joten tästä lähtee! Kuun loppupuolelle olen suunnitellut pientä blogiarvontaakin, joten kannattaa pysyä kuulolla...